Monet ihmisyyden taitojen opettajat, kuten Eckhart Tolle ja Thich Nhat Hanh, puhuvat siitä, kuinka asiat loksahtavat kohdalleen elämässä, kun ihminen lähtökohtaisesti rakastaa itseään. Kaikki alkaa siitä, että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on juuri nyt. Se ei tarkoita itserakkautta tai käsitystä siitä, että olisi parempi tai huonompi kuin joku muu. Pikemminkin kyse on siitä, että on helpompi hyväksyä muiden ihmisten yksilölliset ominaisuudet, kun on ensin hyväksynyt itsensä. Silloin elämä ihmissuhteissa helpottuu.

Itsensä rakastaminen on helpommin sanottu kuin tehty. Miten ihmeessä se onnistuu, kun usein tuntee itsensä riittämättömäksi jollain elämän osa-alueella? On turha pitää kasvoillaan tekohymyä ja teeskennellä, että kaikki olisi hyvin koko ajan. Ei kulissin esittäminen tuo aitoa onnea. Autenttinen onnellisuus kumpuaa ihmisen sisältä. Ja paras tilanne on silloin, kun osaa tunnistaa onnellisuutta oman itsensä kautta, eikä etsi sitä ulkoisista olosuhteista tai muiden ihmisten kautta.

Kuitenkin kulttuuri ja yhteiskunta ohjaa etsimään onnellisuutta romanttisesta rakkaudesta tai materialistisista tavoitteista. Miten siis voisi löytää oman korkeamman viisautensa ja yhteyden universaaliin rakkauteen oman itsensä sisältä? Muutamat elämänohjeet toistuvat sellaisten ihmisten puheissa, jotka säteilevät seesteisyyttä ja sisäistä rauhaa. Pitäisikö noudattaa ohjeita ja sitä kautta tavoitella mielenrauhaa ja onnellisuutta vai olisiko mahdollista huomata, että kaikki tarvittavat elementit ovat olemassa jo tässä nyt?

Mitä itsensä rakastaminen tarkoittaa käytännössä joka päiväisessä arkielämässä? Näin olen käsittänyt asian keräilemällä ajatuksia eri opettajien puheista ja kirjoista sekä omien kokemusten kautta:

Ihminen luottaa siihen, että hän riittää sellaisena kuin on.

Hän osaa kuunnella omaa intuitiotaan ja noudattaa sen ohjeita.

Hän tuntee itsensä ja omat arvonsa.

Hän tietää omat rajansa ja osaa kommunikoida ne muille lempeästi mutta selkeästi.

Hän toteuttaa omia unelmiaan ja toiveitaan.

Hän uskaltaa paljastaa oman totuutensa eli omat ajatuksensa, mielipiteensä ja tarpeensa muille. 

Hän on autenttinen ja linjassa oman itsensä kanssa ulkoisesti ja sisäisesti.

Hän puhuu itselleen kauniisti omassa mielessään.

Hän hyväksyy itsensä kokonaisuutena, myös omat puutteensa.

Hän luo oman elämänsä sellaiseksi, että nauttii siitä ja kokee sen oikeaksi.

Hän tekee ja toteuttaa sellaisia asioita, jotka tuovat innostusta elämään.

Hän arvostaa itseään osana hyväntahtoista maailmankaikkeutta.

Näiden oppien soveltaminen omaan elämään ei onnistu aina ja joka päivä, mutta pikkuhiljaa voi ottaa askelia ja opetella näitä taitoja oman itsensä kanssa. Toisinaan se onnistuu, toisinaan ei, mutta ainakin voi inspiroitua kehittymään ihmisenä koko elämän ajan. Mahdollisuus siihen on avoinna niin pitkään kuin ihminen on elossa – ja ehkä sen jälkeenkin.

Itsensä rakastamisen taito ei ole kuitenkaan asioiden ja tapahtumien hallitsemista ja omien tunteiden kontrollointia vaan enemmänkin luottamusta siihen, että elämä kannattelee ja kaikki tapahtuu juuri niin kuin kuuluukin tapahtua – ja uskomista siihen, että itse kuuluu myös luonnollisena ja arvokkaana osana tähän maailmankaikkeuteen.

– Öljyvärimaalaukset, valokuvat ja teksti, Tiltu Nurminen

Ota yhteyttä: tiltu.nurminen(at)gmail.com

Runo-taidenäyttely ”True love – itsensä rakastamisen taito” yhdessä runoilija Satu Haapalan kanssa 2.–30.7.2021

Nousiaisten kirjaston galleriassa, Moisiontie 17, Nousiainen

Kirjasto on auki kesällä ma–ti klo 12–19, ke suljettu, to klo 12–19, pe 9–16.

Tervetuloa taideiltaan, jossa esitellään runoja ja maalauksia 15.7.2021 klo 18-19!