Taide- ja runonäyttely 3.9.-30.9.2020, Tiltu Nurmisen öljyvärimaalauksia ja Hanna Laihon runoja

Raision Olkkari, Raision tori 6, Raisio, Avoinna: ma-ke 9-15, to klo 10-16, pe 9-14

Taide- ja runoilta maanantaina 7.9.2020 klo 18. Vapaa pääsy. Lämpimästi tervetuloa!

Kerron tässä hieman omien öljyväritöideni taustoista ja niihin liittyvästä ajatusmaailmasta:

Värien ja muotojen maailma on kiehtonut minua aina. Työssäni arkkitehtina käytän näitä elementtejä tietoisesti ja ne inspiroivat minua, mutta taiteessa pääsen kokeilemaan niitä vielä syvemmin intuition kautta. Se on hyvin vapaata ja vapauttavaa tutkimusmatkailua mielen sisäiseen maailmaan.

Uskon, että järki kertoo meille paljon asioita, mutta alitajunta kertoo vielä enemmän. Se kertoo totuuden, sen mitä ei itse aina edes hahmota päivätajunnassa. Kun antaa tunteille ja keholle mahdollisuuden kertoa omia viestejään, ilman että rajoittaa niitä arkipäivän totutuilla raameilla, saa usein omalta korkeammalta minältä opastusta ja mielenrauhaa juuri tähän hetkeen.

Olen maalannut akvarelleja monta vuotta ja kehittänyt omaa tekniikkaa ja ilmaisua sen parissa aina uuteen muotoon. Tämän vuoden alussa sain Helen Schjerfbäckin elämänkertaelokuvasta innoituksen kokeilla öljyvärimaalausta muutaman vuosikymmenen tauon jälkeen. Halusin saada kankaalle värejä ja tunnelmia, joita olin kokenut viime syksyn matkallani Marrakeshiin. Siellä Tuhannen ja yhden yön tarinat muuttuivat eläväksi ja ymmärsin helposti niiden synnyn. Mystinen ja taianomainen maailma muuttui todeksi silmissäni.

Olin matkalla ystäväni kanssa ja lähdimme avoimin mielin tutustumaan ihan erilaiseen maailmaan. Yritimme suunnistaa pitkin sokkeloisia katuja ja polkuja sen mukaan mistä aurinko paistoi – eli päättelimme siten missä on etelä ja pohjoinen. Katukylttejä tai kunnon karttoja ei ollut olemassa vanhan kaupungin alueella. Talojen seinät hehkuivat punaisen, oranssin, vaaleanpunaisen ja eriväristen ruskeiden sävyissä. Niiden rinnalla smaragdinvihreät palmut, appelsiini- ja sitruunapuiden hedelmien keltainen väri ja kirkas taivaansininen hellivät sielua. Se oli väriterapiaa ja mielen hemmottelua parhaimmillaan – puhumattakaan basaarien monen värisistä kankaista, koruista, maukkaista ruoista ja mausteisista tuoksuista.

Jotain siitä tunnelmasta halusin ilmaista öljyvärimaalauksissani. Kulkeminen erilaisen kulttuurin virtauksessa, vastustamatta sitä ja sen erikoisuuksia, oli voimaannuttava kokemus. Kun alkoi vähitellen hahmottaa kaupungin karttaa omassa päässään ja suunnistaa varmemmin kadunkulmasta toiseen, tunnistaa tietyn sinisen oven siellä ja koristeellisen moskeijan tornin tuolla, tuli tutuksi tuon tilan kanssa. Alkoi tuntea olonsa turvalliseksi. Ei ollut enää tuuliajolla epävarmana ja ihmeissään. Tutut pikkukojujen myyjät myivät vettä ja mandariineja ystävällisesti hymyillen. Olin löytänyt oman polun tässä vieraassa maassa. Uskalsin olla osa sitä, olla näkyvä sen katukuvassa vilkuilematta sivuille ja hätkähtämättä vieraiden ihmisten huomiota.

Toki se vaati myös itseltä ystävällistä ja kunnoittavaa asennetta paikallisia ihmisiä ja kulttuuria kohtaan. Tutustuttuamme majapaikan vastaanottotiskin nuoreen mieheen, joka toivotti meidät aina yhtä iloisesti tervetulleeksi ja kertoili avoimesti omasta elämästään, huomasin taas kerran, kuinka maapallon eri kansalaisuuksia yhdistää lempeys, myötätunto, ilo, huumori, kunnioitus, kiitollisuus ja anteeksianto. Mindfullnessin opettajan Thich Nhat Hahnin mukaan niistä ominaisuuksista juuri löytyy portti tietoisuuteen ja valaistumiseen.

Taide, värit ja maalaaminen on tuonut elämääni paljon iloa, rauhoittumista ja kauneutta. Nautin värien hyvää tekevästä energiasta, muotojen soljumisesta toisiinsa, oman luovan ilmaisun vapaudesta. Siksi maalaan ja teen taidetta. Teen näkyväksi sitä, mikä leijuu minussa alitajunnan pohjalla, mikä on eniten totta minussa.

Teksti ja kuvat: Tiltu Nurminen

(kuva: Henrik Haapala)